Diamond Sun

En lähtenytkään ulos, sillä äiti komensi leipää leipomaan. Ja leivoinhan minä!

Lisäksi sain kuulla iloisia uutisia! Kertoilin äidille digikamera-keräksestäni ja hän sanoi että voidaan käydä hakemassa minulle kamera! Äiti lupasi kaiken lisäksi maksaa sen loppuun jos rahani eivät riitä. Hyvästi suttuiset kuvat! Tai no, uusi kamera haetaan vasta parin viikon sisään mutta kuitenkin. Leipomisen jälkeen aloin vähän askartelemaan niitä pampuloita mistä jo mainitsin. Sain aikaan neljä ja ½, sillä yksi oli vähän kakkoslaatua. Solmin ne kiinni silkkinauhaan ja aion käyttää niitä hiuspannan tapaan. Lisäksi innostuin tekemään hiuskoriste/rintakorun pöydälläni ikuisuuden lojuneesta nauhanpätkästä.

 

Unohdin lyhentää tuosta rintakorusysteemistä noita nauhanpätkiä, hups. Nuo pampulathan on helppo tehdä, kaikki ovat varmasti joskus ala-asteella väkertäneet tuollaisia sellaisten ärsyttävän vaivalloisten pahvipyörylöiden kanssa. Löysin Spoonin numerosta 12/09 kätevämmän tavan. Naurettavan vanha numero, mutta toimii edelleen.

Nekin jotka eivät osaa japania pystyvät kuvien avulla tekemään omansa. En meinannut millään keksiä miten muodostan tuollaisen haarukkajutun jonka ympärille sitä lankaa sitten voisi kietoa. Lopulta päädyin ratkaisemaan ongelmani köyttämällä kaksi hiusharjaa pompuloilla yhteen piikit vastakkain ja voin kertoa että hyvin toimii!

Mutta sitten aloitetaan. Nimittäin Mori pähkinänkuoressa -osio. Olen etsinyt erinäisiä englanninkielisiä mori girl- tyylisuunnasta kertovia sivuja ja kerron niistä lyhyen yhteenvedon suomeksi.

Mori tarkoittaa japaniksi metsää. Peruskäsitteenä mori on siis tyttö joka näyttää siltä kuin eläisi metsässä. Tyylisuuntaus lähti leviämään vuoden 2006 paikeilla Japanin Facebookissa, mixissä, kun joku kuvaili choco*n asua sanoilla "kuin tyttö joka tuli metsästä". Sittemmin mori on kasvanut suureksi suuntaukseksi ja se kasvaa ja saavuttaa jalansijaa koko ajan joka puolella maailmaa. Mori yhdistelee löysiä, hennon värisiä ja A-linjaisia tunikoita, mekkoja ja hameita sekä käsin tehtyjä, usein kudottuja tai virkattuja juttuja. Printeistä suosittuja ovat eläin- ja luontoprintit, pallokuviot ja Marimekon printit. Jos mori käyttää housuja, ne ovat löysät ja boyfriend -tyyliset. Yksi villitys on kääntää housunlahkeita niin että ne ovat melkein liian lyhyet. Morin kengät ovat vanhan malliset, yleensä lattapohjaiset. Asuihin yhdistellään erikuvioisia sukkahousuja. Mori pitää kyntensä lyhyenä ja meikkinsä raikkaana. Jos mori käyttää hajusteita, ne ovat yleensä hentoja kukkatuoksuja. Hiukset ovat luonnollisen väriset ja yleensä tasapitkät otsahiuksilla tai ilman. Morit tykkäävät tehdä hiuksiinsa pehmeitä kiharoita tai jos ne ovat lyhyet niin kääntää hiusten latvat sisäänpäin.

Mori ihailee kaikkea vanhaa ja tuntee olonsa mukavimmaksi omassa seurassaan. Hän pitää kahviloissa istuskelusta ja käy mielellään herkku-, kirja- ja kalustekaupoissa. Hän keräilee kaikkea mistä pitää ja huomaavat aina ne kaikista pienimmät kauniit asiat. Morit rakastavat satuja. Morityttöjen tyyli-idoleita ovat "Honey and Cloverin" Hagu ja "Tada, kimi wo aishiterun" Satonaka. Mori tekee mielellään pitkiä kävelyretkiä luontoon kameroineen. Hänen lempivuodenaikojaan ovat talvi ja syksy, koska silloin saa pukeutua lämpimästi. Mori-tytön kävellessä ohi voit tuntea pienen henkäyksen luontoa.

Mori-lista
Tarkista oletko mori! Täydellinen englanniksi käännetty lista tyylisuunnan aloittajalta choco*lta.

Mori Girls Tumblr
Paljon kuvia moreista ja muusta aiheeseen liittyvästä.

Tässä siis mori pähkinänkuoressa, olkaa hyvä. Minulla olisi kyllä paaljon kuvia aiheesta mutta tuo tumblr-linkki saa riittää tänään. Toivottavasti onnistuin selkeyttämään asioita edes vähäsen!

Paikka missä voit Julioo koskee saamatta lyöntiä vasten poskee

Käväistiin mummolla syömässä vaarin synttäreiden kunniaksi. Tultiin sitten kotiin autolla, kaikki täynnä hyvää ruokaa ja huomattiin että hei, lumiaura on käynyt ja jättänyt valtavat vallit ajoliuskan päähän. Ei muuta kuin auto parkkiin kadulle ja lumitöihin. Näytin ihan hyvältä vielä ennen sitä. Äiti käski nimittäin iskeä pipon päähän. Kun tulin lopulta sisään ja iskin radion päälle mieli parani heti: SuomiPopilta tuli Neumannin Naiselleni! Olen kova Dingo-fani, ollut jo pian kolmisen vuotta.

Tänään jaksoin pitkästä aikaa panostaa mori-meikkiin. Pohjaksi meikkivoidetta ja kuultavaa puuteria, taivutettuihin ripsiin kaksi kerrosta ripsiväriä sekä ylös että alas ja lopuksi poskipunalla pyörylät poskipäille. Kokonaisuuden olisi toki kruunannut poskipunan väriset huulet mutta meikkivalikoimani on mitä on... 

Selailin eilen lehtiskanneja (Spoon, Mori Lessons) ja sain paljon inspiksiä hiusjuttuihin ja vaateyhdistelmiin. Tänään mulla oli tällaiset vaatteet päällä. Ensin suunnittelin laittavani kokonaan toisenlaisen asun, sitten mietin tätä toisella paidalla mutta se olikin märkänä narulla joten päädyin sitten tähän kokonaisuuteen! Asu koostuu eilisistä housuista, valkoisesta, pitkähihaisesta, pitsikauluksisesta paidasta ja vaaleanliilasta pitsi"viitasta". Paita on äidin vanha ja viitta on muistaakseni KappAhlista, maksoi reilun kympin.

Lisäksi laitoin tukkani samalla lailla kuin Mori Lessons -lehden parin vuoden takaisessa mallikuvassa. Se on valitettavasti ainut skanni kyseisestä lehdestä jonka olen löytänyt. En osaa kunnolla japania ja se harmittaa sillä löytäisin varmaan paljon enemmän juttuja jos osaisin...



Kuva Mori Lessons -lehdestä

Minulla ei myöskään ole tuollaisia söpöjä pompuloita joten laitoin letin kiinni vähän ylempää sellaisella kivalla pallokuvioisella hörhelöpinnillä joka on joskus ostettu H&Mn alennusmyynneistä osana isompaa pinni-settiä joka maksoi muistaakseni kolme euroa.

Lupasin tälle päivälle sitä Mori pähkinänkuoressa -juttua, ja aion sen kirjoittaa vielä tänään, mutta vasta illemmalla, sillä ulkona paistaa niin kauniisti aurinko että tämä tyttö lähtee lampsimaan ympäri takapihalta alkavaa metsikköä ja saatanpa ottaa muutaman kuvankin sieltä! Nyt on juuri yksi ihanimpia kelejä vuodesta kun aurinko alkaa paistaa ja pikkuhiljaa lämmittää ja sitten alkaa lumi sulaa ja alkaa tuoksua keväälle. Tykkään hirveästi eri luonnon tuoksuista. Tuoreen mullan ja kevään tuoksu on paras kaikista! Tykkään kamalasti myös tillin ja  sitruunaruohon tuoksiusta sekä siitä että sormet ja varpaat on ihan multaiset sillä olen ankara viherpeukalo :) Nytkin on tuossa ikkunalaudalla kasvamassa persiljaa, basilikaa ja sitruunaruohoa.

Mutta nyt jäin jorisemaan! Lähden ihan pian ulos ja sen jälkeen alan tehdä erilaisia pörröpalluroita, laitan vaikka niiden ohjeen tänne myöhemmin!

Jos tahdot sen vain tietää

Hei vain taas! Tämä ei tule olemaan se Mori pähkinänkuoressa postaus jonka lupasin, sorry! Vaan siis olin aika tyytyväinen tämänpäiväisen asuni mori-viboihin joten ajattelin laittaa sen tänne heti. Toistan taas, itse en näy kuvassa. Kuva on huonolaatuinen, olen pahoillani, mutta tilanne korjautuu toivon mukaan pian. En myöskään saanut missään oikein hyvää valoa kuvaa varten, tämä versio oli paras. Kännykkäkameroissa kun ei tuppaa kovin hyviä salamoita olemaan... Älkää muuten välittäkö kaikesta roinasta kuvassa.

Asu oli siis löysähkö, rauhallisen värinen ja ennen kaikkea mukava päällä. Lisäksi se on melko uniikki sillä villatakki on äitini vanha, kukallinen paita on itseni ompelema ja kaulaliina on itse kudottu. Farkut on ostettu Citymarketista 15€:lla.

Lisäksi asuuni kuului tällainen pikku söpöliini joka on kotoisin jostakin lapsuudestani. Äitini takia meiltä löytyy paaaljon erivärisiä ja -kuosisia (rusetti)pantoja, mikä on ihan kiva, ne piristävät asua ja ovat helppoja sovittaa!

Nothing Can Last Forever

Hei, olen Marie, 16 vuotta. Nimestäni sen verran että se lausutaan "Marii". Aloitin bloggaamisen pari vuotta sitten blogeilla jotka kertoivat pääasiassa omasta elämästäni ja fanituksen kohteistani. Niitä lukivat lähinnä kaverini, jos hekään. Loin tämän blogin jotta voin vähän vapaammin bloggailla tekemisiäni. Blogini aiheeksi olen päättänyt ottaa Life&Style-tyypin. Siis selkokielellä aion kertoa täällä elämäni polttopisteiden lisäksi seikkailustani eri tyylien viidakossa. Pyrin liittämään postauksiini aina jonkin kuvan, mutta minulla ei valitettavasti ole tällä hetkellä käytössäni kuin kännykkäkamera. Toivon kärsivällisyyttä, sillä kerään koko ajan rahaa digikameraan.

En kuitenkaan usko että tulette näkemään paljon kuvia minusta itsestäni ainakaan vielä, sillä olen keskellä piinallista hoitoprosessia. Toivon ymmärtäväisyyttä. Lupaan kuitenkin laittaa kuvia myös itsestäni jos saan tarpeeksi lukijoita ;) Ei, kyllä minä viimeistään kesäloman kunniaksi laitan itsestäni kuvan. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että tyyliblogit ovat typeriä jos niiden omakuvissa ei näytetä bloggaajan kasvoja tai pää on rajattu pois, sillä minusta myös meikki ja hiukset kuuluvat tyyliin. Kuulostaa ehkä tekopyhältä, sillä kaikki kuvat tyylistäni tulevat olemaan henkarissa roikkuvia vaatekappaleita. Olen pahoillani. Yritän päästä kuntoon jotta voitte nähdä vaatteet myös minun päälläni :)


Mori-tyttö

 Tyylistä vielä. Olen tyylisurffari, sillä en koskaan pysy jossakin tietyssä tyylisuuntauksessa kovinkaan kauaa. Vaihdan tyyliäni usein, koska pelkään kangistuvani kaavoihini yli kaiken. Otetaan esimerkiksi hiukseni. Ne eivät ole olleet samanlaiset yli puolta vuotta tai jos ovat, niin ainakin niiden väri on vaihtunut välissä. Vaatekaappini on oikea sekamelska. Nyt olen kuitenkin päättänyt suuntautua enemmän japanilaiseen mori-tyyliin kokeiltuani jonkin aikaa asettua 80-luvun suomirokkareiden saappaisiin.

En ehkä ehdi kirjoittelemaan nyt niin usein, sillä olen osallisena eräässä teatteri-projektissa ja opiskelen lukiossa ja ne vievät aikaani melko reilusti. Kirjoittelen usein viikonloppuisin tai aloitan luonnoksia. Pyydän kärsivällisyyttä tämänkin asian kanssa. Kunhan teatteriesityksen ensi-ilta on ohi parin kolmen viikon päästä ja sen jälkeinen koeviikko on kukistettu on minulla taas vähän enemmän aikaa. Siihen mennessä luulisin että ensimmäiset kurkistukset kasvoihini olisi paikallaan, jos kaikki menee hyvin.

Jos nyt kertoilisin vähän lisää tyylistäni ja iskisin pöydälle muutaman kuvan. Tykkään että kynteni ovat huolitellut mutten lakkaa niihin mitään kauhean hienoja kuvioita, vaan viilaan ja lakkaan läpinäkyvällä lakalla. Yleensä. Toissa päivänä lakkasin kynnet mustiksi ja nyt jo kaduttaa. Iltaohjelmaan varmaankin kuuluu sitten kynsien putsailua ja normaaliksi lakkaamista. Minulla on päässäni iso pehko tukkaa, jota käyn harventamassa kampaajalla noin kahden kuukauden välein. Jos olen leikannut päähäni jonkin tiheämpää leikkausta tarvittavan kampauksen, käyn toki useamminkin. Käyn kampaajalla yleensä samalla tiellä kanssani asuvalla yksityisyrittäjällä. Hän on tosi hyvä ja tuntee minut ja hiukseni. Viime käynnistä on toki aikaa, se oli ennen joulua, mutta minulla onkin nyt vain sellainen normi polkka. Tätä joudun pitämään jonnekin huhtikuun loppuun sillä teatterirooliani varten joudun laittamaan saparot ja suoran otsiksen. Se sopii myös mori-tyttöilyyn joten katsotaan leikkaanko lyhyeksi sen jälkeen. Tahtoisin sellaisen Lisa Williams -tukan vielä joskus mutta se aika ei ehkä tule vielä. Värjään myös tukkaani, tällä hetkellä se on jotain ruskean ja punaruskean välillä plus että siinä on kamala juurikasvu. Juuri tänään ajattelin että pitäisi taas värjätä. Kyllä, käytän kotivärejä. Ne haalistuvat tosi nopeasti mutta opiskelijabudjettiin ei mahdu kalliita kampaamovärejä. Olen kyllä ajatellut että voisin ottaa värinpoiston jotta saisin kauniit maantienväriset suortuvani jälleen esille sulostuttamaan peilikuvaani... Ei vaan, päähäni on lyöty ehkä kymmenen punaruskeaa väriä kaikki päällekäin joten tyvi on vaaleampi kuin latva. Värinpoistolla saisin seuraavasta väristä tasaisen. Toivoisin saavani taas samanlaisen "kaksivärisen" tukan mikä minulla oli parisen vuotta sitten koska tykkäsin siitä eikä sitä tarvinnut värjätä niin usein kun päällä oli oma väri ja niiden alla oleva juurikasvu ei näkyisi mihinkään. Toisaalta en tiedä olenko valmis luopumaan pähkinänruskeastanikaan. Minulla on luonnostaan tummat kulmat joten vaalea ei niin hyvin sovi minulle vaan näyttää lähinnä värjätyltä.

Tykkään tehdä itse kaikkea, mm. koruja. Yllä oleva koru on oikeastaan vain tuunattu, mutta tuunasin sen silti itse. Se on tehty eräästä mystiikkakaupasta ostetusta hermatiitti-sormuksesta joka halkesi kahtia. Olen kiertänyt sen ympäri hopealankaa ja ripustanut vanhasta korusta irrottamaani ketjuun. Ompelen myös tosi mielelläni. Joulun jälkeen olen ommellut jo puseron ja yhden mekon. Toisen paidan kankaat odottavat kiltisti vuoroaan ja ikuisuuden kesken ollut kaavatta aloitettu talvitakki nurisee minulle tuosta tuolin selkämykseltä. Sain joululahjaksi ihanan omeplukirjan "Kauniit puserot ja mekot" jonka on tehnyt Yoshiko Tsukiori. Siinä on juuri mori-tytölle sopivia löysiä tunikoja ja A-linjaisia mekkoja.

No joo, mutta se riittää tältä päivältä. Koska olen puhunut paljon mori-tyylistä tänään, ajattelin huomenna kirjoittaa pienen "mori pähkinänkuoressa" -postin. Tai voi olla ettei se jää niinkään pieneksi, kirjoitan nimittäin aina tosi paljon aiheesta joka minua juuri silloin kiinnostaa... Lisäksi varmaan laitan aikas paljon kuvia, teehee. Huomisiin!