lauantai 19. helmikuuta 2011

Nothing Can Last Forever

Hei, olen Marie, 16 vuotta. Nimestäni sen verran että se lausutaan "Marii". Aloitin bloggaamisen pari vuotta sitten blogeilla jotka kertoivat pääasiassa omasta elämästäni ja fanituksen kohteistani. Niitä lukivat lähinnä kaverini, jos hekään. Loin tämän blogin jotta voin vähän vapaammin bloggailla tekemisiäni. Blogini aiheeksi olen päättänyt ottaa Life&Style-tyypin. Siis selkokielellä aion kertoa täällä elämäni polttopisteiden lisäksi seikkailustani eri tyylien viidakossa. Pyrin liittämään postauksiini aina jonkin kuvan, mutta minulla ei valitettavasti ole tällä hetkellä käytössäni kuin kännykkäkamera. Toivon kärsivällisyyttä, sillä kerään koko ajan rahaa digikameraan.

En kuitenkaan usko että tulette näkemään paljon kuvia minusta itsestäni ainakaan vielä, sillä olen keskellä piinallista hoitoprosessia. Toivon ymmärtäväisyyttä. Lupaan kuitenkin laittaa kuvia myös itsestäni jos saan tarpeeksi lukijoita ;) Ei, kyllä minä viimeistään kesäloman kunniaksi laitan itsestäni kuvan. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että tyyliblogit ovat typeriä jos niiden omakuvissa ei näytetä bloggaajan kasvoja tai pää on rajattu pois, sillä minusta myös meikki ja hiukset kuuluvat tyyliin. Kuulostaa ehkä tekopyhältä, sillä kaikki kuvat tyylistäni tulevat olemaan henkarissa roikkuvia vaatekappaleita. Olen pahoillani. Yritän päästä kuntoon jotta voitte nähdä vaatteet myös minun päälläni :)

Mori-tyttö
 Tyylistä vielä. Olen tyylisurffari, sillä en koskaan pysy jossakin tietyssä tyylisuuntauksessa kovinkaan kauaa. Vaihdan tyyliäni usein, koska pelkään kangistuvani kaavoihini yli kaiken. Otetaan esimerkiksi hiukseni. Ne eivät ole olleet samanlaiset yli puolta vuotta tai jos ovat, niin ainakin niiden väri on vaihtunut välissä. Vaatekaappini on oikea sekamelska. Nyt olen kuitenkin päättänyt suuntautua enemmän japanilaiseen mori-tyyliin kokeiltuani jonkin aikaa asettua 80-luvun suomirokkareiden saappaisiin.

En ehkä ehdi kirjoittelemaan nyt niin usein, sillä olen osallisena eräässä teatteri-projektissa ja opiskelen lukiossa ja ne vievät aikaani melko reilusti. Kirjoittelen usein viikonloppuisin tai aloitan luonnoksia. Pyydän kärsivällisyyttä tämänkin asian kanssa. Kunhan teatteriesityksen ensi-ilta on ohi parin kolmen viikon päästä ja sen jälkeinen koeviikko on kukistettu on minulla taas vähän enemmän aikaa. Siihen mennessä luulisin että ensimmäiset kurkistukset kasvoihini olisi paikallaan, jos kaikki menee hyvin.

Jos nyt kertoilisin vähän lisää tyylistäni ja iskisin pöydälle muutaman kuvan. Tykkään että kynteni ovat huolitellut mutten lakkaa niihin mitään kauhean hienoja kuvioita, vaan viilaan ja lakkaan läpinäkyvällä lakalla. Yleensä. Toissa päivänä lakkasin kynnet mustiksi ja nyt jo kaduttaa. Iltaohjelmaan varmaankin kuuluu sitten kynsien putsailua ja normaaliksi lakkaamista. Minulla on päässäni iso pehko tukkaa, jota käyn harventamassa kampaajalla noin kahden kuukauden välein. Jos olen leikannut päähäni jonkin tiheämpää leikkausta tarvittavan kampauksen, käyn toki useamminkin. Käyn kampaajalla yleensä samalla tiellä kanssani asuvalla yksityisyrittäjällä. Hän on tosi hyvä ja tuntee minut ja hiukseni. Viime käynnistä on toki aikaa, se oli ennen joulua, mutta minulla onkin nyt vain sellainen normi polkka. Tätä joudun pitämään jonnekin huhtikuun loppuun sillä teatterirooliani varten joudun laittamaan saparot ja suoran otsiksen. Se sopii myös mori-tyttöilyyn joten katsotaan leikkaanko lyhyeksi sen jälkeen. Tahtoisin sellaisen Lisa Williams -tukan vielä joskus mutta se aika ei ehkä tule vielä. Värjään myös tukkaani, tällä hetkellä se on jotain ruskean ja punaruskean välillä plus että siinä on kamala juurikasvu. Juuri tänään ajattelin että pitäisi taas värjätä. Kyllä, käytän kotivärejä. Ne haalistuvat tosi nopeasti mutta opiskelijabudjettiin ei mahdu kalliita kampaamovärejä. Olen kyllä ajatellut että voisin ottaa värinpoiston jotta saisin kauniit maantienväriset suortuvani jälleen esille sulostuttamaan peilikuvaani... Ei vaan, päähäni on lyöty ehkä kymmenen punaruskeaa väriä kaikki päällekäin joten tyvi on vaaleampi kuin latva. Värinpoistolla saisin seuraavasta väristä tasaisen. Toivoisin saavani taas samanlaisen "kaksivärisen" tukan mikä minulla oli parisen vuotta sitten koska tykkäsin siitä eikä sitä tarvinnut värjätä niin usein kun päällä oli oma väri ja niiden alla oleva juurikasvu ei näkyisi mihinkään. Toisaalta en tiedä olenko valmis luopumaan pähkinänruskeastanikaan. Minulla on luonnostaan tummat kulmat joten vaalea ei niin hyvin sovi minulle vaan näyttää lähinnä värjätyltä.


Tykkään tehdä itse kaikkea, mm. koruja. Yllä oleva koru on oikeastaan vain tuunattu, mutta tuunasin sen silti itse. Se on tehty eräästä mystiikkakaupasta ostetusta hermatiitti-sormuksesta joka halkesi kahtia. Olen kiertänyt sen ympäri hopealankaa ja ripustanut vanhasta korusta irrottamaani ketjuun. Ompelen myös tosi mielelläni. Joulun jälkeen olen ommellut jo puseron ja yhden mekon. Toisen paidan kankaat odottavat kiltisti vuoroaan ja ikuisuuden kesken ollut kaavatta aloitettu talvitakki nurisee minulle tuosta tuolin selkämykseltä. Sain joululahjaksi ihanan omeplukirjan "Kauniit puserot ja mekot" jonka on tehnyt Yoshiko Tsukiori. Siinä on juuri mori-tytölle sopivia löysiä tunikoja ja A-linjaisia mekkoja.


No joo, mutta se riittää tältä päivältä. Koska olen puhunut paljon mori-tyylistä tänään, ajattelin huomenna kirjoittaa pienen "mori pähkinänkuoressa" -postin. Tai voi olla ettei se jää niinkään pieneksi, kirjoitan nimittäin aina tosi paljon aiheesta joka minua juuri silloin kiinnostaa... Lisäksi varmaan laitan aikas paljon kuvia, teehee. Huomisiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti