Väisty, Saatana, valheesi teidän ennalta

Siellä missä ihmiset kokoontuvat minun nimeeni, siellä minä olen."

***

"He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."

***

"Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?"

"Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä tiesin jokaisen päiväsi ja tunsin jokaisen sanasi."

"Mutta suurin on rakkaus."

***

Hengellinen pätkä. On mulla selityskin tuolle. Lauantainahan mainostin meneväni sinne konserttiin, eikös? Noh, siellä konsertissa sattui pieni välikohtaus. Tai no, välikohtaus, vaan siis... Minä ihastuin ensimmäistä kertaa tyttöön. Olen aina ollut kristitty, pohtinut asioita Jumalan kautta, ja nyt täytyy myöntää että olen vähän pihalla. Tuo ensimmäinen pätkä siis kertoo siitä kuinka ajattelen tällä olevan jokin merkitys, sillä jos Herra vastustaisi tätä niin paljon, miksi hän antaisi palvelijansa livetä toiseen palvelijaan, kun on Itse paikalla? Toinen pätkä on suoraan Roomalaiskirjeestä ja siinä puhutaan homoista. Kolmannessa pätkässä olevat lainaukset ovat toiseen suuntaan kääntyviä. Ajat muuttuvat, ihmiset muuttuvat, mutta muuttuuko Jumala?

Minä en tiedä, mutta yritän luottaa. Kävi miten kävi.

S.Y.



P.S. Ensi kerralla jotain tyylijuttuja, oli vain pakko päästää tämä suustani :)

Everlasting Dream

Käytiin tänään vähän kaupoilla koko perheen voimin. Miespuoliset henkilöthän väsähtivät jo kahden kaupan jälkeen, mutta minä ja äiti porskutettiin menemään tangolta toiselle. Missiona oli etsiä äidille jotain päällepantavaa hänen ystävänsä 50-vuotispäiville huomiselle, ja lopulta jotain löytyikin. Äiti osti sellaisen valkoisen ryppy-kauluspaidan josta nyt ei ole kuvaa koska äiti ehkä ihmettelisi jos alkaisin kuvata hänenkin vaatteitaan!

Minäkin löysin kaikenlaista mitä en voinut ostaa koska olen melko vähissä rahoissa näinä päivinä. Kaikkeahan saa kuitenkin katsella, ja varsinkin koskea! Löysin sellaisen ihanan ruskean pannan jossa oli kiinni kukka (mistään ei siis ole kuvaa, koska en ostanut niitä eikä minulla ollut kameraa, sorry). Lisäksi löysin paaaaljon ihania huiveja joita hiplailin koko ajan. Niitä oli kaikenlaisia pitsijuttuja ja kukkajuttuja ja paljon pampuloita ja kaikkea ihanaa... Joskus sitä toivoisi olevansa miljonääri. Ja tässäpä sitten syy miksen ole miljonääri: ostin vähän aikaa sitten kaikki Trinity Blood -animen jaksot. Vaikka boxi oli alennuksessa se oli silti kamalan kallis ;___; Mutta se oli pakko saada. Se on ihana <3

Lähden vajaan tunnin päästä keikalle kaupungin konserttisalille. Sisko on siellä jo nyt, kun sen piti mennä kolmeksi mutta minä ja äiti lähdetään joskus ennen puolta viittä. Kun pääsin aikanaan ripille olin katsomassa samaa yhtyettä ja nyt sitten uusiksi. He ovat tosi hyviä ja sopivat musiikkimaailmaani sinfonisen metallinsa kanssa. Kyseessähän on siis HB, vuonna 2002 perustettu forssalainen gospel-bändi. He ovat tosi hyviä, mikäli muistan oikein. Noei, kyllä he ovat.

Noh, nyt loppui juttu kesken. Alan valmistautumaan konserttia varten, lähdetään puolen tunnin päästä, iiiik!

Crying in Deeb Red

Tajusin tällä viikolla kuinka ilkeitä ihmiset voivat olla. Eräs kaverini tykkää piirtää shoota-yaoia, ja kun eräät yhteiset ystävämme saivat tietää niin he alkoivat hirveästi puhua tämän kaverini selän takana ja saivat kaikenlaisia omituisia mielleyhtymiä, joista sitten kertoivat minulle. Olin järkyttynyt, sillä he olivat tunteneet tämän tyypin yli 12 vuotta ja he puhuvat tuollaisia hänen selkänsä takana.

Tietysti kerroin. Tämäpä suututti nämä yhteiset kaverimme. He sanoivat että meillä ei olisi ollut mitään syytä suuttua, sillä ovathan tyypin piirrustukset netissä esillä kaikille. Niin, mutta eihän me siitä suututtukaan vaan siitä että he puhuivat selän takana melko kamaliakin juttuja. Olen kuulemma kamala petturi ja tosi lapsellinen. Jos sinun hyvästä ystävästäsi sanotaan kamalia asioita ilman että hän on kuulemassa niin etkö sinä muka menisi ja kertoisi hänelle mitä hänestä puhutaan?

Nyt on tosi vaikea olla koska iso kaveriporukkamme on jakautunut kahdeksi pariksi ja loput seilaa näiden parien välissä. En oikein itsekään tiedä millainen tilanne on, mutta yritän parhaani mukaan sopeutua. Tää on vaikeeta. Koitan vaan parhaani mukaan vältellä välkällä koko porukkaa ja ylipäätään vältellä ruokailua koska koko porukka menee yhdessä istumaan mutta minulle jätetään paikka aina näiden ikävien ihmisten viereen enkä halua siihen koska välimme ovat niin jäätävät. Koitan aina "eksyä" heistä ja mennä joidenkin muiden kanssa istumaan.

Mutta ei siitä sen enenpää, onhan viikonloppu! Ja miksikä kirjoitan heti edellisen tekstin perään? Ihan vaan siksi koska minulla on ihan hitsin tylsää! Koneellani lojuu joitakin kuvia joita ajattelin laittaa tänne. Ensimmäinen on siskoni joululahja minulle, se on niin söpö etten ole vieläkään raaskinut syödä yhtään rasian sisältämää simpukka-konvehtia...


Hups, tagatessa tapahtunut pieni kirjoitusvirhe ^^''

 Seuraava kuva on eräästä lounaastani. Olen ylpeä koska kokkasin sen ihan itse! Siinä on jäävuorisalaattia, suolaheinää, tomaattia, tofua ja katkarapuja.

Seuraava kuva on rakkaimaasta asiasta huoneessani. Juuri nyt kun katson oikealle yläviistoon niin näen tämän asetelman. Kyseessä siis ns. "muistohylly" kuolleille idoleilleni. Kuvia, kynttilöitä ja aina merkkipäivinä tuoreita ruusuja. Projektin alla on kyllä kuivaruusut jotta olisi aina jotain mutta kun kukat nyt vaan ei kuiva niin äkkiä, harmi kyllä. Kotini eteisessä roikkuu kaksi kimppua ruusuja kuivamassa. Mutta kuvassa siis kehystetyt mustavalko-kuvat hidestä, Kamista ja Jasmine Yousta. Minulle rakkaita ja tärkeitä henkilöitä. Aina jos sytytän kynttilät laitan myös kuvassa näkyvän soittorasian pyörimään ja puhallan kynttilät sammuksiin kun soittorasia lakkaa soittamasta. Yleensä teen näin ehkä kerran viikossa, joskus useamminkin.

Tuossa kuvassa näkyvät ruusut ostin Jasminen syntymäpäivän kunniaksi viime viikolla. Yleensä ostan ruusut heidän synttäreinään ja kuolinpäivinään mutta saatan ostaa muutenkin jos on rahaa. Nuo punaiset ruusut roikkuvat nyt eteisen seinällä kaverinaan nämä seuraavat, jotka muuten siskon poikaystävä toi minulle. Niillä oli jokin salajuoni koska sekä hän että isäni ja veljeni kantoivat kaikki minulle kukkia ystävänpäivänä. Pitäisiköhän olla vähän hiljempaa sinkkuudestaan? :''D

Tumblrissa on ollut jo jonkin aikaa kuva eräistä ihanista kengistä jollaiset ajattelin itse askartelevani. Kyllä, askartelevani. Sillä mitä minä nyt kuvasta näin niin sen pitäisi olla ihan helppoa. Kengät näyttävät bootseilta mutta ne näyttäisivät olevan todellisuudessa normaalit korkkarit joihin on vain virkattu päälle tuollainen bootsin muotoinen "juttu". En nyt oikein keksi sille parempaakaan nimitystä. Täällä kotona lojuu yhdet vanhat ja nuhjuiset mummo-korkkarit joihin ajattelin tempaista tuollaisen päällysen. Ne omat korkkarini ovat toki mustat mutta ajattelinkin tehdä päällyksestä luonnonvalkean. Mitäs tuumitte? Tuollaisilla kelpaisi kyllä tallustella. Ko. kuva siis tässä.

(c): http://www.lovelyshoes.net/

Tell me, somebody tell me

Hei, ja heti kärkeen pahoittelut piiiiitkästä tauosta. Tänään on ensimmäinen vapaa perjantai-iltani tänä vuonna, veikkaisin. Olen viime päivinä retkunnut rokkarilookkiini takaisin mutta kuvia löytyy kyllä mori-asuistakin. Ja kuten tulette pian huomaamaan, sain viimeinkin sen kauan himoitun kameran! Toivotun lainen löytyi Top Tenistä. Äiti luki sinä aamuna mainoksia ja huomasi ilmoituksen halvasta Panasonicin Lumix DMC-F4 -kamerasta, joten lähdettiin heti hakemaan sellaista. Kun saavuttiin paikalle, kameroita oli enää neljä jäljellä ja niiden vieressä iso röykkiö Canoneita. Huomasi kumpi oli suositumpi, hehheh. Kamera maksoi alkujaan 180€ mutta nyt se oli alennettu 80€ mikä oli mielestäni lähes naurettavan halpa hinta 12 megapixelin kamerasta.

 

(c) camera-catalog.com

Tällaiselle se näyttää. Tykkään, tykkään! Omat rahat riittivät ja äiti osti lahjaksi muistikortin ja kameralaukun. Ainut haitta tässä kamerassa on että akku pitää irrottaa latauksen ajaksi, mutta sekään ei tee paljon :)

Olen viime aikoina ollut halukkaampi julkaisemaan kuvia itsestäni kuin silloin aloituspostin aikaan, mutta päätin silti odottaa vielä. Sitä paitsi en vielä oikein osaa ottaa kunnon kuvia tuolla kameralla, mutta kliseen mukaanhan harjoitus tekee mestarin. Sitä odotellessa saatte nähdä vain asukuvia, olen pahoillani.

Ette ikinä usko paljonko vaivaa teettää saada kaksi kuvaa vierekkäin. Noh, voin kertoa. Ihan hirveästi. Sättäsin noiden kuvien kanssa varmasti vartin. Siis sen jälkeen kun sain ne muokattua ja ladattua palvelimelle. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa farkut 15€, Citymarket ja paita on KappAhlista, hintaa en tiedä koska sain lahjaksi. Oikealla housut veljen vanhat, liivi äidin vanha, pipo niinikään äidin kutoma ja t-paidasta en muista xC Tuo kukallinen paita oli tosi kiva, otin siitä vähän yksityiskohtaisempiakin kuvia. Ja taas tapellaan kuvien kanssa... (//edit: Vaihdoin ulkoasua ja jouduin pienentämään kuvia sorry ;___;//)

No huhhuh. Ainiin, ja värjäsin hiuksetkin tässä viimeviikolla. Samalla vanhalla sävyllä eli Loreal Casting Creme Gloss sävyllä 360, Yön kiiltävä kirsikka. Annoin sen ehkä vaikuttaa liian vähän aikaa, sillä väristä tuli vähän turhan vaalea, mutta mitäpä tuosta, hyvältä näyttää silti. Kirsikoista puheen ollen, olen taas ihan koukussa Coca-Cola Cherryyn. Litkin tuota samaa myrkkyä jo viime keväänä muistaakseni, ja olin harmissani kun en enää yhtäkkiä löytänytkään sitä mistään. Sitten sitä löytyi 0.33 tölkeissä huimaavaan hintaan ja lopulta normipulloissa. Olin onneni kukkuloilla kun silmäni osui kauppareissulla puteliriviin. Ja ah että, kyllä on taas tullut lipitettyä. Kaksi pulloa tällä viikolla. Ei taida olla ihan terveellisimmästä päästä mutta minkäs teet, kun unohdin käydä syömässä tänään ja kaupasta ei löytynytkään mitään varteenotettavaa ruokavaihtoehtoa. Cherryä kurkusta alas ja niin selvittiin kotiin. Tänään olen siis tosiaan syönyt vähän huonosti, kaksi toastia ja pullo Cherryä. Hups. Noh, kohta syödään. Olen kyllä muutenkin syönyt viimeaikoina ihan hassusti. Omituisia ruokia omituisiin aikoihin omistuisissa paikoissa. Niinkuin esimerkiksi viime lauantaina söin kymmeneltä illalla pitsaa teatterin takahuoneen portaikossa. Se oli päivän ensimmäinen lämmin ateriani. Verigreipit ovat olleet viimeisin innostukseni Cherryn lisäksi ja niitä söin aamulla kahdeksalta koulun aulassa. Se oli aamupalani. 

Ah, mutta nyt on lopetettava, lähden äidin kanssa kauppaan kun se sanoo ettei meillä ole kaapissa mitään :D