Crying in Deeb Red

Tajusin tällä viikolla kuinka ilkeitä ihmiset voivat olla. Eräs kaverini tykkää piirtää shoota-yaoia, ja kun eräät yhteiset ystävämme saivat tietää niin he alkoivat hirveästi puhua tämän kaverini selän takana ja saivat kaikenlaisia omituisia mielleyhtymiä, joista sitten kertoivat minulle. Olin järkyttynyt, sillä he olivat tunteneet tämän tyypin yli 12 vuotta ja he puhuvat tuollaisia hänen selkänsä takana.

Tietysti kerroin. Tämäpä suututti nämä yhteiset kaverimme. He sanoivat että meillä ei olisi ollut mitään syytä suuttua, sillä ovathan tyypin piirrustukset netissä esillä kaikille. Niin, mutta eihän me siitä suututtukaan vaan siitä että he puhuivat selän takana melko kamaliakin juttuja. Olen kuulemma kamala petturi ja tosi lapsellinen. Jos sinun hyvästä ystävästäsi sanotaan kamalia asioita ilman että hän on kuulemassa niin etkö sinä muka menisi ja kertoisi hänelle mitä hänestä puhutaan?

Nyt on tosi vaikea olla koska iso kaveriporukkamme on jakautunut kahdeksi pariksi ja loput seilaa näiden parien välissä. En oikein itsekään tiedä millainen tilanne on, mutta yritän parhaani mukaan sopeutua. Tää on vaikeeta. Koitan vaan parhaani mukaan vältellä välkällä koko porukkaa ja ylipäätään vältellä ruokailua koska koko porukka menee yhdessä istumaan mutta minulle jätetään paikka aina näiden ikävien ihmisten viereen enkä halua siihen koska välimme ovat niin jäätävät. Koitan aina "eksyä" heistä ja mennä joidenkin muiden kanssa istumaan.

Mutta ei siitä sen enenpää, onhan viikonloppu! Ja miksikä kirjoitan heti edellisen tekstin perään? Ihan vaan siksi koska minulla on ihan hitsin tylsää! Koneellani lojuu joitakin kuvia joita ajattelin laittaa tänne. Ensimmäinen on siskoni joululahja minulle, se on niin söpö etten ole vieläkään raaskinut syödä yhtään rasian sisältämää simpukka-konvehtia...


Hups, tagatessa tapahtunut pieni kirjoitusvirhe ^^''

 Seuraava kuva on eräästä lounaastani. Olen ylpeä koska kokkasin sen ihan itse! Siinä on jäävuorisalaattia, suolaheinää, tomaattia, tofua ja katkarapuja.

Seuraava kuva on rakkaimaasta asiasta huoneessani. Juuri nyt kun katson oikealle yläviistoon niin näen tämän asetelman. Kyseessä siis ns. "muistohylly" kuolleille idoleilleni. Kuvia, kynttilöitä ja aina merkkipäivinä tuoreita ruusuja. Projektin alla on kyllä kuivaruusut jotta olisi aina jotain mutta kun kukat nyt vaan ei kuiva niin äkkiä, harmi kyllä. Kotini eteisessä roikkuu kaksi kimppua ruusuja kuivamassa. Mutta kuvassa siis kehystetyt mustavalko-kuvat hidestä, Kamista ja Jasmine Yousta. Minulle rakkaita ja tärkeitä henkilöitä. Aina jos sytytän kynttilät laitan myös kuvassa näkyvän soittorasian pyörimään ja puhallan kynttilät sammuksiin kun soittorasia lakkaa soittamasta. Yleensä teen näin ehkä kerran viikossa, joskus useamminkin.

Tuossa kuvassa näkyvät ruusut ostin Jasminen syntymäpäivän kunniaksi viime viikolla. Yleensä ostan ruusut heidän synttäreinään ja kuolinpäivinään mutta saatan ostaa muutenkin jos on rahaa. Nuo punaiset ruusut roikkuvat nyt eteisen seinällä kaverinaan nämä seuraavat, jotka muuten siskon poikaystävä toi minulle. Niillä oli jokin salajuoni koska sekä hän että isäni ja veljeni kantoivat kaikki minulle kukkia ystävänpäivänä. Pitäisiköhän olla vähän hiljempaa sinkkuudestaan? :''D

Tumblrissa on ollut jo jonkin aikaa kuva eräistä ihanista kengistä jollaiset ajattelin itse askartelevani. Kyllä, askartelevani. Sillä mitä minä nyt kuvasta näin niin sen pitäisi olla ihan helppoa. Kengät näyttävät bootseilta mutta ne näyttäisivät olevan todellisuudessa normaalit korkkarit joihin on vain virkattu päälle tuollainen bootsin muotoinen "juttu". En nyt oikein keksi sille parempaakaan nimitystä. Täällä kotona lojuu yhdet vanhat ja nuhjuiset mummo-korkkarit joihin ajattelin tempaista tuollaisen päällysen. Ne omat korkkarini ovat toki mustat mutta ajattelinkin tehdä päällyksestä luonnonvalkean. Mitäs tuumitte? Tuollaisilla kelpaisi kyllä tallustella. Ko. kuva siis tässä.

(c): http://www.lovelyshoes.net/