Kuroneko no tango

Kouluvuosi on alkanut, tämä tyyppi on vieraillut Roomassa ja ennen kaikkea kesäloma on ohi. Ilman yhtään postausta. Olen pahoillani. Toisaalta, minulla oli kesällä omat asiani. Mutta nyt aloitellaan taas reippaasti! Ensi alkuun ajattelin vähän näyttää teille mitä kaikkea sitä on kesän aikana tullut osteltua, moriin liittyen siis, koska olen shoppaillut koko kesän kaikkea turhaa, hehheh. Tuossa alla nyt kuvat ainakin yhdestä korvakorusetistä ja kesän lempiasustani. Kun en meinaa enää muistaakaan mitä kaikkea on tullut ostettua, saatikka että ottaisin niistä kuvan.

Tein pienen shoppailukierroksen kaupungissani ja sain huomata että ns. ”perusvaatekaupoista” löytyy myös hyvin morille sopivia vaatteita, kaikki on kiinni yhdistelystä. Olen kesän aikana suunnitellut muutaman asun itse, ja luultavasti tässä talvella ompelen ne kasaan. Vinkki niille jotka tykkäävät itse ommella: ainakin mori-henkisiä kankaita löytyy tosi hyvin kirpputoreilta, kun ostaa vanhan verhon ja purkaa sen saumat. Itse löysin SPR:n kirpputorilta nimenomaan vanhan verhon. Kun näin sen, mieleeni iski samoin tein kuva yhdestä minä perhosen mekosta jonka olin nähnyt hieman aikaisemmin. Värit ja tekstiili olivat samoja, ainoastaan kuviointi erosi jonkin verran. Katsokaa nyt itse! Se oli pakko saada. Teen siitä varmaan herrainliivin ja käytän loppuja yhteen tuunaus-projektiin. En vain saa siitä kovin hyvää kuvaa. Väri on luonnossa ihan samanlainen molemmissa. Täytyy muuten taas tähdentää että Bloggerin muokkausruutu on maailman kamalin. Kuvat hyppivät ihan minne sattuu, niitä on mahdoton saada vierekkäin jnejne. Nimimerkillä juuri puoli tuntia kuvien kanssa tapellut. Enkä saanut aikaan muuta kuin että nuo kaksi alla olevaa kuvaa pysyvät vierekkäin. Hallelujah. Ja olis muuten ihan kiva jos toi esikatselu-nappi toimis ettei tarttis aina tallentaa ja käydä kattoon ja sitte ruveta muokkaan jos jotain onkin väärin. End of Rant.

 

Kesän aikana innostuin enemmän mori girlin vastaparista, mori boysta. Se on hieman maskuliinisempi versio morista. Edelleen vaatteet ovat löysiä, laskostettuja ja neuleita on paljon mutta kaikki tehdään, niin, maskuliinisemmin. Väriskaala on hillitympi eikä asuihin kuulu yhtä paljon pitsiä. Hyvä tapa tutustua mori-poikiin on vierailla osoitteessa http://www.tumblr.com/moriboy/

Niin, ja Rooma. Vierailin tosiaan juuri Roomassa, Italian pääkaupungissa, viikon verran. Olimme siellä leirikoulussa kuviksen ryhmän kanssa. Kävelyä oli paljon, ja kiviä, mutta niin oli myös shoppailua ja hyvää ruokaa. Kävimme myös päiväretkellä Napolissa ja sen lähikaupungissa Herculaneumissa, jossa on samanniminen rauniokylä, Pompeijin sisar. Ainut erotus on että Pompeiji hautautui laavaan ja tuhkaan, Herculaneum hautautui mutaan ja maanvyörymiin. Kaupungit sijaitsevat molemmin puolin Vesuvius-tulivuorta. Se oli tosi iso, vuori nimittäin. Rooman kirpputoreilta ostin itselleni taskukellon jossa oli kaulavitja. Se on niin suloinen! Valitettavasti se on rihkamaa eikä pysy enää kiinni mutta teippaan sen kannen ja pidän sitä yhä koska se on niin ihana. Kävimme myös rannalla! Minulla oli mukana kesällä ostettu tumman sininen vintage-uikkari. Love it. Keräilin ihan onnessani simpukoita sieltä meren pohjasta. Niitä on paljon! Toin ne kotiin asti vaikka ajattelin ensin että matkalaukku painaisi liikaa. 

Roomassa oli juuri turistikausi vilkkaimmillaan, ja puolet turisteista olivat aasialaisia. Ja kuinka ollakaan, näin ensimmäisen oikean morini kasvoista kasvoihin! Heitä oli monta. Olisin voinut jäädä heidän sekaansa tuijottelemaan heidän asujaan ja hiuksiaan… Aasialaiset ovat muutenkin kaikki niin suloisia että oikein sydäntä särkee. Eräällä nuorella naisella oli Tsumori Chisaton olkalaukku! Olisin halunnut ryöstää sen, heh. Rakastan Tsumori Chisaton töitä hyvin paljon. 

Mietin tässä että jos lähtisinkin lukion jälkeen opiskelemaan journalismia. Voisin perustaa oman lehden, siitä tulisi mori-lehti. Mori-asuja, -tee-se-itse-ohjeita, -elämäntyyliä, -koteja… Se olisi ihan mahtavaa! Tulkin opinnot eivät enää oikein kiinnosta, sillä vaikka kielet ovat ihania ja tykkään niiden opiskelusta, en ole siinä kuitenkaan kovin hyvä. En pysty painamaan mieleeni edes saksan sijamuotoja tai yksinkertaisia ruotsin taivutusoppeja. Kirjoittaminen on kuitenkin se juttu. Ja journalisti kuulostaa hyvältä. Olisin journalisti ja ompelisin ihmisille vaatteita. Niin, vaatteet. Jotenkin vaatteisiin ja kirjoittamiseen työn pitäisi liittyä. Ja vaatelehteen kirjoittaminenhan yhdistäisi nuo kaksi kätevästi, vai kuinka? Pistääkö kukaan hanttiin? : D

Tiedättekö mitä? Syksy, morien luvattu vuodenaika, on taas täällä, ja minä olen niin innoissani! Luonnosta tulee kaunis punaisen ja ruskean sävyineen, ilma on kirpeä, niin, että voi laittaa hieman enemmän ylle ja alkaa käyttämään kaikkia niitä kaapissa odottaneita neuleita jotka ovat liian kuumia kesälle. Syksy innoittaa kutomaan pehmeillä langoilla kaulahuiveja, kävelemään kirjavissa metsissä ja katselemaan haikeana kuinka muuttolinnut taas lähtevät. Syksyn sateet rohkaisevat viettämään aikaa kotona, leipomaan jotain hyvää ja jakamaan sen hyvän ystävän seurassa. Minä rakastan syksyä. Todella. Tavataan taas, syksyn lapset.

Revelation

Hupsis. Päivän myöhässä. Anteeksi.

Eilen olin aamupäivällä koulun päättäjäisissä ja isä tuli hakemaan meitä. Yllätykseksi pääsimme syömään! Eikä minulla tietenkään ollut kameraa. Ja kun pääsimme jälleen kotiin, alkoi vaatteiden vaihto, sillä olimme vielä illaksi menossa äidin hyvän ystävän pojan lakkiaisiin. Minulla oli rippimekkoni yllä, mistä ehkä otan kuvan vielä joskus mutta juu. Enemmän kuin sitä kuvaa varmasti odotatte seuraavaa! Niin ja tämä kuva on otettu muutama viikko sitten jo mutta en löytänyt parempaa! Silloin minulla oli hetken visual kei-vaihe. Tämä kuva on vain sitä varten että saatte jonkinlaista ideaa siitä miltä näytän.

Huono laatu ja valaistus ja niin edelleen. En vain osaa ottaa valokuvia! Pitää kai värvätä pikkusisko pitämään jonkin "näin otan henkilökuvia"-kurssin tai sitten pestata hänet jokapäiväiseksi valokuvaajakseni, heh. Tukkani on tuossa kuvassa takana ponnarilla niin ei näy kuinka pitkä se on. Värikin näyttää hassusti ruskealta. Oikeasti se on enemmän oranssi. Tällä hetkellä hiukseni ovat muutenkin tosi nätit, kun en päässytkään kampaajalle ennen kesäloman alkua kuten äiti lupasi. Aion värjätä oman väirisiä raitoja tuohon tukkaan ja pikkuhiljaa kasvattaa oman värini takaisin, sillä vaikka kuvassa toiselta näyttää, on minulla kamala juurikasvu joka ei todellakaan ole noin kiva. Joku ihana ihminen oli kuvaillut omaa väriäni "Milk Tea"-nimellä ja kertonut tahtovansa juuri sellasen. Ajattelin että ahaa, minun värilleni on siis muitakin nimiä kuin maantien harmaa! Ja että jos joku tahtoo sellaisen, kehtaan ehkä itsekin pitää omaa väriäni.

Yhyy saan liikaa vaikutteita kaikilta muilta bloggereilta ja tuntuu että olen itse aika n00b jos nyt näin sanottaisiin : D Yritän niin kovasti mutta kun en vain vielä oikein onnistu. On siis yritettävä kovemmin! Nyt minulla onkin aikaa miettiä asuja ja muuta kun lähden lasten leirille isoseksi seuraavaksi kolmeksi päiväksi. Taidankin ottaa kameran mukaan, leirikeskus on nimittäin meren rannalla, dundundun...

Mutta koska leiri tosiaan alkaa jo huomenna enkä ole vielä pakannut, alan pakata nyt. Olenkin kirjoitellut tätä tynkäpostausta jo kolmisen tuntia, vaikka olisikin vaikea uskoa! Pitäkää hauskaa kaikki kesälomalaiset :)

Sillä olla itsestäänselvyys; mikään ei ole pahempaa

Huhhuh, kun on taas tullut taukoa! Koeviikko on pitänyt ja tulee vielä muutaman päivän pitämään minut kiireisenä ja sen kanssa lomittain on kalenteria täyttänyt veljen lähestyvät valmisujaisjuhlat. Itse kun en ole mikään juhlijaihminen, niin vain kauhistuttaa helatorstaina meidän pienen kodin täyttävä kansainvaellus. Mutta vaikka en ole postannut, olen pitänyt vaistoni kirkkaana ja metsästänyt joitakin uusia juttuja, netin syövereistä tosin, ei minulla ole rahaa shoppailuun juuri nyt. Asukuvat ovat vähän jääneet kun on ollut niin kiire. Kuvaan ehkä huomenna edellisviikkojen asujani jos jossain välissä kyllästyn psykologian lukemiseen! Ja ah, kesäloma tulee ja se tuo mukanaan ensimmäiset kuvat minusta, hehheh. Otan varmaankin joitakin otoksia ensi perjantaina ja kun suvivirsi on lauantaina kajahtanut, tulen kotiin ja laitan nettiin. Vähän pelottaa, mutta toisaalta, eihän minulla vielä ole lukijoitakaan. Ehkä saan niitä muutaman kun oma pärstä alkaa näkyä, ken tietää. Kauhea vaatekriisi kyllä meneillään, niitä valmistujaisia tarkoittaen. Olisi tarkoituksena laittaa vaalea mekko ja siihen päälle vaalean violetin viittasysteemin jonka köyttäisin kasaan vyötäröltä, mutta ne oikein tiedä. Kaiken lisäksi pitäisi raapia kasaan jokin toinen kokonaisuus veljen tiistaista kevätjuhlaa varten. Hän siis valmistuu jo tiistaina, mutta juhlat ovat vasta perjantaina. Ja jollen tahdo vetää jompaa kumpaa edellisistä asuista ylleni omaan lauantaiseen kevätjuhlaani, täytyy sinnekin kehitellä jotakin.

Olen kuitenkin tajunnut, että morissa ei ole kyse vain vaatteista, vaan että se on myös elämäntapa. Pukeutumisessa niin kuin kaikessa muussakin on kyse välittömyydestä, rentoudesta ja luonnonläheisyydestä. Mori ei kaipaa loputtomia vaatekriisejä tai kauhunsekaisia hetkiä kun ei ole mitään päällepantavaa. Hänelle on aika sama vaikka asu ei muiden mielestä sopisi tilanteeseen, kunhan se hänestä itsestään tuntuu hyvälle ja luonnolliselle. Muiden elämänosuuksien kanssa soveltuu sama sääntö: ei väliä vaikka se muista tuntuisi oudolta, kunhan se sinusta tuntuu hyvälle. Esimerkiksi muista on tosi outoa että mp3:seni on täynnä linnunlaulua ja vedensolinaa musiikkiin yhdisteleviä raitoja, mutta minusta se on mukavaa ja rentouttavaa, kun on pala luontoa omassa taskussa. Muista on myös hassua että yhdistän nyörisandaalit ja raitasukkahousut maksihameeseen, kun "eihän ne sukkahousut sieltä mihinkään näy." Hassua on kuulemma myös se, että pidän kännykkää, avaimia ja rahapussia pikkuisessa olkalaukussa ja kannan kaiken muun kangaskasseissa, mutta minulle se on aivan luonnollista.

Nykyisin, kun mori on jo brändi jolla pyritään rahastamaan, sen perusajatus on jäänyt hukkateille: elämän pienet hetket, kauniit teekupit kirpputorilla tai kivijalan välistä puskeva ruoho. Se surettaa minua, koska juuri tuo pienten asioiden arvostaminen ja luonnollisuus sai minut ensiksi kiinnostumaan morista ja samat asiat minua siinä viehättävät niin paljon, että päätin liittyä morityttöjen joukkoon. Siis, jos siellä jossain, bittiavaruuden toisella puolen on joku, joka kiinnostuu morista, tahdon sanoa: Älä unohda sitä kaunista pientä leinikkiä joka kasvaa pihalaatoituksen välistä, vaan ota kamera, lehtiö ja evääksi marmeladivoileipä, istu kukan viereen ja ihastele sitä. Vietä kaunis iltapäivä kirjoitellen runoja lehtiöön, ottamalla kuvia kauniista pienistä asioista ja kun tulee nälkä, syö nauttien voileipä, jonka välissä on pala makeaa. Nauti elämästä. Tutki, ihastele ja rakasta.

I should get a life

Ja miksiköhän minä postaan taas? Syy on hyvin yksinkertainen, sen voi jopa kiteyttää yhteen sanaan: vaatteet. No okei, oli huono kiteytys. Mutta siis nyt kun olen ollut yksin kotona niin tajusin vasta äsken että hei, nythän minä voin mennä äitin kaapille! Kun siis minä ja äitini olemme suht saman kokoiset ja lainailemme tai pöllimme toistemme vaatteita silloin tällöin. No okei, minä useammin, mutta silti. Kävin siis pikku ristiretkellä äidin kaappien kätköihin ja löysin neljä asiaa mitkä nyhväisin matkaani. Pellavaisen, kauluksettoman paitatakki -jutskan, harmaan pitkän villatakin (siitä ollaan jo pitkän aikaa tapeltu c: ), vaaleanpunaisen, kukalisen kauluspaidan (se on oikeasti mun) ja pitkänmallisen, kukallisen sifonkihuivin. Alla kuvia, ensimmäisessä kuvassa se valkoinen paitajutsku ja huivi yhdestettynä vanhaan mekkooni ja toisessa sitten se vaaleanpunainen paita yhdessä harmaan villatakin kanssa.

Ja sitten seuraavassa lähikuvaa paidan printistä! Tykkään! Paita on hommattu jostain silloin kun olin ala-asteella, mutta jostain syystä se sopii minulle vieläkin. Rakastan myös nappilistan alta lähtevää röyhelöä. Menisi varmaan aika hyvin ruskean villakangashameeni kanssa.

Mutta niin. Näinpä tällä kertaa. Äidin kaapeilla on kiva käydä koska hänkin säilyttää lempivaatteitaan johon ei välttämättä mahdu edes enää. Minä tosin säilytän kirpparilöytöjä joihin en mahdu, ihan vain siinä toivossa että joskus mahtuisin. Minua odottaa kaapin perällä muun muassa siniharmaa jakkupuku ja vaalean sitruunan väriset haalarit. Äidillä on kaapissaan merimieshenkinen mekko ja paaaaljon muita ihania ysäri-vibaisia vaatteita, myös paljon söpöjä villapaitoja joita ehkä aion viedä itselleni ensi syksynä. Heh. Pääni pursuaa muutenkin kaikkia ihania yhdistelmiä mitä keksin omista vaatteistani nyt kun olen tunkeutunut taas vähän syvemmälle morin ytimeen. Mm. 4 vuotta sitten ostettu beige kesämekko yhdistyy mielessäni loistavasti niihin pinkki/roosa -ruudullisiin sukkiksiin ja kaapin pohjalla lojuvaan boleroon. Hmmhmm. Taidan tästä lähteä kurkkimaan vaatekaappini sisuksia tarkemmin... Söpöä kevättä kaikille, älkääkä unohtako että myös lämpimällä säällä voi olla mori :)

Inspiraatioita ja nenäliinoja

Tänään aion postata pitkästi! Olen nimittäin kipeänä eli minulla on paljon aikaa ja muuten tulisi tylsää. Ajattelin myös kuvailla uusia asukokonaisuuksia tänään, ripottelen niitä tänne kunhan olen pitänyt päällä :) Eilen illalla ja tänään olen tosiaan ikkunashoppaillut onlinessa, ja voi mitä kaikkea ihanaa sitä onkaan löytynyt! Esimerkiksi Longtallsallysta löytyi kenkien lisäksi ihania maksihameita, pitsitunikoita ja koruja. Kokosin joitakin yhteen ja tein itselleni yhdistelmäehdotuksia. Jokuhan voisi lahjoittaa minulle pari sataa euroa?

Nettikauppojen lisäksi olen "shoppaillut" blogeissa, Tumblreissa ja ihan vaan Googlen kuvahaussakin. Olen löytänyt joitakin ihan mahtavia kuvia. Niitä on niin paljon, ettei taida tietokone-parassani vääntö riittää jos alan laittamaan niitä tähän, mutta voitte klikata tuolta oikealta sivupalkista linkkejä missä lukee perässä Tumblr, sieltä löytyy kaikkea ihanaa! Yhden kuvan tosin laitan, sillä muistaakseni aiemmin ihannoin sellaisia korkkareita missä oli päällä semmoinen bootsin mallinen pitsi? Noh, löysin nimittäin toiset kengät joissa oli samanlainen pitsi-bootsi mutta tällä kertaa sisällä. Nämäkin ovat syötävän söpöt. Kengät löytyivät pienen putiikin nettikaupasta nimeltä Little Mori ja sinne pääset tästä. Ilmeisesti sieltä voisi ostaa myös muunlaisia pitsikenkiä ja ballerinoja mutta ei minun jaloillani. Myös vaatteita tuolta saa. Itse pidän niitä vähän turhan fancyinä, mitä nyt olen katsellut.

Lueskelin tuossa edellisiä postauksiani, etten nyt ihan kaikkia samoja juttuja kirjoita. Törmäsin postiin jossa kerroin olleeni shoppailemassa äitini kanssa ja että löysin hirveästi huiveja ja sen kivan pannan. Voi luomumaito kun tuli ikävä sitä pantaa. Se oli niin ihana, pieni, yksinkertainen ja juuri oikean ruskea. Miksen kinunnut sitä äidiltä? Miksi ostin sen DVD-boksin etten saanut sitä? Hahhah, okei, turhan pienet ongelmat minulla. Selaan täältä tänään tallennetuista kuvista parhaita paloja. Ah, nämä täytyy näyttää. Maailman söpöimmät kuulokkeet! Eikö tekisi mieli työntää käsi ruutuun ja napata tuollaiset itselleen? Harmi kyllä en mistään löytänyt paikkaa mistä noita voisi ostaa. Syötävän suloiset.

Ainiin, seuraavaksi tämä. Arvaatteko, sainko sätkyn kun näin vasemmanpuolimmaisen tytön sukkahousut? Minulla on nimittäin samanlaiset. Ne eivät ehkä näy kovin hyvin mutta ne ovat sellaiset pinkin/roosan sävyiset ja ruudulliset. Ensimmäinen kerta kun löydän oman vaatteeni jostain. Ihailkaa te kuvaa sillä välin kun minä keitän itselleni kuumaa mehua. Alkaa nimittäin tulla kylmä ja nenä on sen verran tukossa että mitä vaan jotta se aukeaisi. Paitsi nenäsumutteita. Vihaan nenäsumutteita. Ne ovat pahin painajaiseni. Joo. Mutta nyt se kuva!

Vettä keittäessäni ja sen jäähtymistä odotellessani (siitä tuli liian kuumaa, auts!) olin reipas ja tyhjensin tiskikoneen. Äiti nimittäin aamulla pyysi. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän tiskata itse kuin käyttää masiinaa, mutta meitä asuu täällä viisi ja tiskiäkin kertyy sen mukaisesti. Seuraavaksi esittelisin kuvan joka laittoi minut uskomaan siihen, että morityyliin voi pukeutua juhlavastikin. Löysin tämänkin kuvan Tumblrista.

Minusta tuntuu että suurimmassa osassa näistä mori-tyylin muotikuvissa poseeraa Yu Aoi. Itsekkin olen puolivälissä hänen tähdittämäänsä leffaa "Honey and Clover" ja tiedän kuinka hyvin hän sopii mori-teemaan mutta silti se aina hämmästyttää minua. Sanotaanko että noin kolmasosassa mori-kuvista joita olen nähnyt esittävät häntä. Ehkäpä juuri hän on sellainen ikoni. Olikohan minulla vielä kuvia? Ah, on täällä yksi. Tässäpä asukokonaisuus joka suorastaan kiljuu "Pue minut!!" Itse laittaisin tuohon alle semilöysät, ehkäpä harmaat farkut. Entä sinä?

Näitä kuvia katsellessani tunnen olevani vielä aivan lapsenkengissä mitä moriin tulee. Enhän kuitenkaan ole seurannut tätä muotisuuntaa kuin vasta nipin napin puoli vuotta. Vaatetukseni muistuttaa nykyisellään ehkä enemmän Natural keitä tai Dollyä kuin moria. Noh, tyvestähän sitä puuhunkin noustaan! Ja eikös tämän blogin kuulunut olla "matka morin maailmaan?" Sehän olisi hirvittävän tylsää jos joutuisitte hyppäämään mukaan puolesta välistä taivalta, eikös?

Aah, mehuni on niin kuumaa että joudun juomaan sitä pillillä etten polttaisi suutani!

Ai niin, on minulla vielä kuva. Jos saisin itse sisustaa huoneeni uudelleen, tekisin tuollaisen hyllyn ja järjestäisin siihen lempivaatteeni esille! Mutta valitettavasti asun siskoni kanssa niin pienessä huoneessa että siellä mahtuu hädin tuskin istahtamaan lattialle. Meillä on siellä vain yksi pitkä työpöytä tuoleineen, kaksi sänkyä ja yhdellä seinällä vaatekomero. Niin ja pieni pyykkikori. Se on lempiasioitani siinä huoneessa. Tykään oleskella keittiössä pitkän pirttipöydän ääressä, missä olen nytkin. Kannan tähän aina läksykirjani ja tietokoneeni. Meillä on keittiössä niin söpö tapettikin, hennon vaaleanpunaisella pohjalla vaalean pinkkejä ruusuja ja vaalean vihreää lehvästöä - siis kunnon pastellitapetti. Kaikki kaapit ja tasot ovat puuta, lattia toki muovimattoa mutta siinäkin on laminaatin kuvio. Vaaleat raitamatot lattialla ja voilá. Heh. Äiti aikoo kyllä tapetoida tämän uudelleen, mikä on hirveä sääli ja kamalaa tuhlausta, sillä johan tämä tapetoitiin kertaalleen minun elinaikanani! Okei, nyt lähtee juttu riistäytymään käsistä. En nyt tiedä tuliko tästä hirveän pitkäkään, mutta ainakin on huolella mietitty kokonaisuus, toisin kuin joissakin aikaisemmin tehdyissä teksteissä. Rukkailen vähän varmaan vielä ulkoasua tänään ja jos on ihan liian tylsää niin postaan toistamiseen. Noh, näkemisiin!

Anna lantion pyörii huuda shoes shoes shoes

Tiedättekös mitä? Sain netin takaisin koneeseeni! Olen nyt tosi onnellinen! Sen kunniaksi otin kuvan kaikista kengistäni. Tuota noin. Tarkemmin sanottuna niistä neljästä nuhjuisesta parista, mutta kuitenkin. En löytänyt punaisia tennareitani tähän hätään sillä äiti laittoi ne johonkin talven aikana. Hänen mielestään tennarit
a) pilaavat jalkani ja
b) näyttävät karmeilta kanooteilta jaloissani. Minkä minä sille voin, että on pakko käyttää 45-koon kenkiä? Eli siis tässä omat kenkäni!

Tähän rajoittuu juhlakenkävarastoni! Nämä parit ovat ainoat siedettävän näköiset koon 44-45 kengät jotka olen onnistunut löytämään omasta kaupungistani. Tykkään kyllä kummistakin mutten oikein pidä niitä. Olen yrittänyt säästää niitä juhliin mutta en oikeastaan käytä juhlissa enää kuin noita soljellisia eli pyöreäkärkiset on vapaana arkikäyttöön! Voisinkin heti huomenna yhdistää nuo johonkin. Ainut huono juttu on että noissa on korkoa sen verran että minusta tulee 180 senttinen ainakin kengät jalassa, heh. (eikä korot sovi moreille, mutta ihan sama x3)

Nämä on sitten sellaiset normikengät. Näitä käytän kun en jaksa laittaa lyhyitä saappaitani. Niistä en saanut laitettua kuvaa sillä Photoshop ei suostunut tallentamaan. Mutta juu, peruslenkkarit, miesten puolelta ostetut, maksoivat muistaakseni jotain 25€. Näitten tossujen tarina on sellainen, että lähdettiin iskän kanssa ostamaan minulle uusia kesäkenkiä ja löytyikin yhden, valkoiset tennarit jotka oli alennuksessa 5€ joten iskä oli reilu ja lupasi toisetkin. Nämä lähti sitten mukaan. Eihän nämä enää moreiluun sovi mutta on palvelleet hyvin vuosia. Käytän yleensä näitä housujen kanssa ja niitä saappaitani hameiden kanssa. Nuo tossut kun eivät kovin kivoilta näytä jos on hame. Tässä jälkeen nyt sitten tulee kuvia kaikista ihanista kengistä joita ikkunashoppailin onlinessa liikkeessä nimeltä Longtallsally. Liike on perustettu Iso-Britanniassa ja se myy vaatteita sekä kenkiä ja asusteita pitkille naisille. Meidän on pitänyt äitini kanssa jo ainakin kaksi kesää tilata minulle sieltä kesäkengät mutta ei ole vain saatu aikaiseksi. Nyt aion ottaa itseäni ja äitiä niskasta kiinni ja tilata jotkut kivat! Tässä olisi vaihtoehtoja, jotkut aaaaivan liian kalliita opiskelijabudjetille (saan jopa 17.10€ opintotukea kuussa) mutta ainahan sitä saa haaveilla!



Hui kauhia miten kalliit!





Lempparini!



Voisin tehdä melkein mitä vain jotta saisin nuo Leather Progue Pumpsit. Ideaalikengät minulle! Ne vain ovat niin kalliit, nyyh. Voisin kyllä ainakin yrittää suostutella äitiä noihin... Ellei äitini ole ihan tyylitajuton, luulisi hänenkin pitävän niistä. Mutta nyt täytyy alkaa lopettelemaan, olen nimittäin tehnyt tätä postausta jo kolme tuntia! Ei uskoisi, ei tässä kuitenkaan ihan niin paljon ole juttua. Tänään ei ollut vaatteistani kuvia, pahoittelen.

P.S. Se, että sain kuvat muokattua ja ladattua palvelimelle, kenkien hinnat olivat jo muuttuneet. En kyllä ala muokata uudelleen, sorry. Niiden lempparieni hinta on enää 60€ yay!

Back In Bussiness

Ensiksi on pakko sanoa että anteeksi kun en ole ehtinyt kirjoitella! On ollut teatterikiireitä ja viimeviikolla oli koeviikkokin ja kaikkea on ollut synttärikierteestä sydänsuruihin. Kaiken lisäksi nettiyhteyteni päätti sanoa itsensä irti noin kaksi viikkoa sitten joten nämäkin päivitykset teen kirjoittamalla tekstit ja muokkaamalla

kuvat valmiiksi kotona ja sitten vain kokoan postaukset koulussa hyppytunneilla. Ihastuttavaa. Mutta kyllä minä postaan vaikkei minulla yhtään lukijaa vielä olekaan! x3 Noniin, mutta nyt sitten tyylin pariin. Olen tosiaan tässä viime viikkoina lipsunut rokkarin näköiseksi mutta kurinpalautus on jo käynyt ja nyt olen taas mori. Näytiksi pari viimeviikon mori-asua. Tai okei, olen vasta ns. wannabe-mori mutta sinne päin, sinne päin.

Niin ja ilmoitukseksi että ulkoasun uudistus on meneillään! Tulin siihen lopputulokseen että edellinen oli liian syksyinen kun kevätkin on jo näin pitkällä! Joten eilen illalla päätin olla ahkera ja tekaisin äkkiä uuden layoutin. Tottakai tuokin on vaan sellainen "hmm, valitsenpas jonkun hyvän kuvan ja lätkäisen nimen siihen"-tyyppinen mutta en oikein osaa/jaksa tehdä parempaa, valitettavasti. Ehkä harjoitus tekee mestarin, ken tietää. Juu tosiaan, olen siis nyt koulussa hyppytunnilla ja tällaista vaatetta on päällä. 

Tuo tumma laikku tuolla alla on hame, en oikein koskaan saa aseteltua sitä hyvinjoten tein poikkeuksen siihen kesäloma-sääntöön. Alla nimittäin tuo hame ylläni! En kyllä saa siitä ikinä tarpeeksi hyvää kuvaa mutta tämä nyt antaa jonkinlaista osviittaa siihen miltä se voisi näyttää päällä. Tuon hameen löytämisestä olen tosi ylpeä, löysin sen viime kesänä iskän kanssa tehdyltä kesälomareissulta kun kävimme Tuurin kyläkaupassa. Hame maksoi "jopa" 1.95€. Ensin en oikein osannut yhdestellä sitä minkään kanssa (minulla on aina ollut onglemia ruskeiden vaatteiden kanssa) mutta nyt se yhdistyy jo kivasti kaikkeen valkoiseen ja punaiseen kaapissani ja tänään myös metsänvihreään. Oikealla esimerkkiyhdistelmä viime lauantailta. Valitettavasti olen joutunut vähän säätämään kuvien koka ja muuta kun muutin ulkoasua ja jostain syystä ennen ihan hyvin vierekkäin mahtuneet kuvat hyppäsivätkin eri riveille. Murh.

Sitten takaisin tähän päivään. Tukan olen tänään laittanut suunnilleen näin, paitsi että letti on kiinni korvan yläpuolelta sellaisella pinnillä jossa roikkuu entisestä kaulakorusta irrotettu sulkarykelmä. Siitäkin voisi joskus ottaa kuvan mutta tässä nyt joku mallityttönen. Tuota, voisin kai kertoa että en tiiä miten haluan leikata hiukseni. Toisaalta haluaisin pitää ne pitkinä (ne ulottuvat nyt olkapäille) mutta toisaalta kaipaan normaalisti lyhyitä kutrejani. Suunnittelin jo pitkään kuinka leikkaan samanlaisen kampauksen kuin Rentrer en Soin Shun (jos googlaatte, se on toinen kuva :3), mutten olekaan enää varma, kun eilen selailin lataamiani lehtiskanneja tukkalehdistä ja tuli sellanen olo että tahtoo laittaa pitkää tukkaa :) Pitkä tukka kyllä tuhoaa päänahkani mutta hei, mitäs eitä ei tekisi kauneuden eteen, hehheh.  

Voi jestas kun juttu loppuu :( Mutta niin loppuu tuntikin joten lähden tästä seuraavaan luokkaan! 

Väisty, Saatana, valheesi teidän ennalta

Siellä missä ihmiset kokoontuvat minun nimeeni, siellä minä olen."

***

"He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."

***

"Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?"

"Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä tiesin jokaisen päiväsi ja tunsin jokaisen sanasi."

"Mutta suurin on rakkaus."

***

Hengellinen pätkä. On mulla selityskin tuolle. Lauantainahan mainostin meneväni sinne konserttiin, eikös? Noh, siellä konsertissa sattui pieni välikohtaus. Tai no, välikohtaus, vaan siis... Minä ihastuin ensimmäistä kertaa tyttöön. Olen aina ollut kristitty, pohtinut asioita Jumalan kautta, ja nyt täytyy myöntää että olen vähän pihalla. Tuo ensimmäinen pätkä siis kertoo siitä kuinka ajattelen tällä olevan jokin merkitys, sillä jos Herra vastustaisi tätä niin paljon, miksi hän antaisi palvelijansa livetä toiseen palvelijaan, kun on Itse paikalla? Toinen pätkä on suoraan Roomalaiskirjeestä ja siinä puhutaan homoista. Kolmannessa pätkässä olevat lainaukset ovat toiseen suuntaan kääntyviä. Ajat muuttuvat, ihmiset muuttuvat, mutta muuttuuko Jumala?

Minä en tiedä, mutta yritän luottaa. Kävi miten kävi.

S.Y.



P.S. Ensi kerralla jotain tyylijuttuja, oli vain pakko päästää tämä suustani :)

Everlasting Dream

Käytiin tänään vähän kaupoilla koko perheen voimin. Miespuoliset henkilöthän väsähtivät jo kahden kaupan jälkeen, mutta minä ja äiti porskutettiin menemään tangolta toiselle. Missiona oli etsiä äidille jotain päällepantavaa hänen ystävänsä 50-vuotispäiville huomiselle, ja lopulta jotain löytyikin. Äiti osti sellaisen valkoisen ryppy-kauluspaidan josta nyt ei ole kuvaa koska äiti ehkä ihmettelisi jos alkaisin kuvata hänenkin vaatteitaan!

Minäkin löysin kaikenlaista mitä en voinut ostaa koska olen melko vähissä rahoissa näinä päivinä. Kaikkeahan saa kuitenkin katsella, ja varsinkin koskea! Löysin sellaisen ihanan ruskean pannan jossa oli kiinni kukka (mistään ei siis ole kuvaa, koska en ostanut niitä eikä minulla ollut kameraa, sorry). Lisäksi löysin paaaaljon ihania huiveja joita hiplailin koko ajan. Niitä oli kaikenlaisia pitsijuttuja ja kukkajuttuja ja paljon pampuloita ja kaikkea ihanaa... Joskus sitä toivoisi olevansa miljonääri. Ja tässäpä sitten syy miksen ole miljonääri: ostin vähän aikaa sitten kaikki Trinity Blood -animen jaksot. Vaikka boxi oli alennuksessa se oli silti kamalan kallis ;___; Mutta se oli pakko saada. Se on ihana <3

Lähden vajaan tunnin päästä keikalle kaupungin konserttisalille. Sisko on siellä jo nyt, kun sen piti mennä kolmeksi mutta minä ja äiti lähdetään joskus ennen puolta viittä. Kun pääsin aikanaan ripille olin katsomassa samaa yhtyettä ja nyt sitten uusiksi. He ovat tosi hyviä ja sopivat musiikkimaailmaani sinfonisen metallinsa kanssa. Kyseessähän on siis HB, vuonna 2002 perustettu forssalainen gospel-bändi. He ovat tosi hyviä, mikäli muistan oikein. Noei, kyllä he ovat.

Noh, nyt loppui juttu kesken. Alan valmistautumaan konserttia varten, lähdetään puolen tunnin päästä, iiiik!

Crying in Deeb Red

Tajusin tällä viikolla kuinka ilkeitä ihmiset voivat olla. Eräs kaverini tykkää piirtää shoota-yaoia, ja kun eräät yhteiset ystävämme saivat tietää niin he alkoivat hirveästi puhua tämän kaverini selän takana ja saivat kaikenlaisia omituisia mielleyhtymiä, joista sitten kertoivat minulle. Olin järkyttynyt, sillä he olivat tunteneet tämän tyypin yli 12 vuotta ja he puhuvat tuollaisia hänen selkänsä takana.

Tietysti kerroin. Tämäpä suututti nämä yhteiset kaverimme. He sanoivat että meillä ei olisi ollut mitään syytä suuttua, sillä ovathan tyypin piirrustukset netissä esillä kaikille. Niin, mutta eihän me siitä suututtukaan vaan siitä että he puhuivat selän takana melko kamaliakin juttuja. Olen kuulemma kamala petturi ja tosi lapsellinen. Jos sinun hyvästä ystävästäsi sanotaan kamalia asioita ilman että hän on kuulemassa niin etkö sinä muka menisi ja kertoisi hänelle mitä hänestä puhutaan?

Nyt on tosi vaikea olla koska iso kaveriporukkamme on jakautunut kahdeksi pariksi ja loput seilaa näiden parien välissä. En oikein itsekään tiedä millainen tilanne on, mutta yritän parhaani mukaan sopeutua. Tää on vaikeeta. Koitan vaan parhaani mukaan vältellä välkällä koko porukkaa ja ylipäätään vältellä ruokailua koska koko porukka menee yhdessä istumaan mutta minulle jätetään paikka aina näiden ikävien ihmisten viereen enkä halua siihen koska välimme ovat niin jäätävät. Koitan aina "eksyä" heistä ja mennä joidenkin muiden kanssa istumaan.

Mutta ei siitä sen enenpää, onhan viikonloppu! Ja miksikä kirjoitan heti edellisen tekstin perään? Ihan vaan siksi koska minulla on ihan hitsin tylsää! Koneellani lojuu joitakin kuvia joita ajattelin laittaa tänne. Ensimmäinen on siskoni joululahja minulle, se on niin söpö etten ole vieläkään raaskinut syödä yhtään rasian sisältämää simpukka-konvehtia...


Hups, tagatessa tapahtunut pieni kirjoitusvirhe ^^''

 Seuraava kuva on eräästä lounaastani. Olen ylpeä koska kokkasin sen ihan itse! Siinä on jäävuorisalaattia, suolaheinää, tomaattia, tofua ja katkarapuja.

Seuraava kuva on rakkaimaasta asiasta huoneessani. Juuri nyt kun katson oikealle yläviistoon niin näen tämän asetelman. Kyseessä siis ns. "muistohylly" kuolleille idoleilleni. Kuvia, kynttilöitä ja aina merkkipäivinä tuoreita ruusuja. Projektin alla on kyllä kuivaruusut jotta olisi aina jotain mutta kun kukat nyt vaan ei kuiva niin äkkiä, harmi kyllä. Kotini eteisessä roikkuu kaksi kimppua ruusuja kuivamassa. Mutta kuvassa siis kehystetyt mustavalko-kuvat hidestä, Kamista ja Jasmine Yousta. Minulle rakkaita ja tärkeitä henkilöitä. Aina jos sytytän kynttilät laitan myös kuvassa näkyvän soittorasian pyörimään ja puhallan kynttilät sammuksiin kun soittorasia lakkaa soittamasta. Yleensä teen näin ehkä kerran viikossa, joskus useamminkin.

Tuossa kuvassa näkyvät ruusut ostin Jasminen syntymäpäivän kunniaksi viime viikolla. Yleensä ostan ruusut heidän synttäreinään ja kuolinpäivinään mutta saatan ostaa muutenkin jos on rahaa. Nuo punaiset ruusut roikkuvat nyt eteisen seinällä kaverinaan nämä seuraavat, jotka muuten siskon poikaystävä toi minulle. Niillä oli jokin salajuoni koska sekä hän että isäni ja veljeni kantoivat kaikki minulle kukkia ystävänpäivänä. Pitäisiköhän olla vähän hiljempaa sinkkuudestaan? :''D

Tumblrissa on ollut jo jonkin aikaa kuva eräistä ihanista kengistä jollaiset ajattelin itse askartelevani. Kyllä, askartelevani. Sillä mitä minä nyt kuvasta näin niin sen pitäisi olla ihan helppoa. Kengät näyttävät bootseilta mutta ne näyttäisivät olevan todellisuudessa normaalit korkkarit joihin on vain virkattu päälle tuollainen bootsin muotoinen "juttu". En nyt oikein keksi sille parempaakaan nimitystä. Täällä kotona lojuu yhdet vanhat ja nuhjuiset mummo-korkkarit joihin ajattelin tempaista tuollaisen päällysen. Ne omat korkkarini ovat toki mustat mutta ajattelinkin tehdä päällyksestä luonnonvalkean. Mitäs tuumitte? Tuollaisilla kelpaisi kyllä tallustella. Ko. kuva siis tässä.

(c): http://www.lovelyshoes.net/

Tell me, somebody tell me

Hei, ja heti kärkeen pahoittelut piiiiitkästä tauosta. Tänään on ensimmäinen vapaa perjantai-iltani tänä vuonna, veikkaisin. Olen viime päivinä retkunnut rokkarilookkiini takaisin mutta kuvia löytyy kyllä mori-asuistakin. Ja kuten tulette pian huomaamaan, sain viimeinkin sen kauan himoitun kameran! Toivotun lainen löytyi Top Tenistä. Äiti luki sinä aamuna mainoksia ja huomasi ilmoituksen halvasta Panasonicin Lumix DMC-F4 -kamerasta, joten lähdettiin heti hakemaan sellaista. Kun saavuttiin paikalle, kameroita oli enää neljä jäljellä ja niiden vieressä iso röykkiö Canoneita. Huomasi kumpi oli suositumpi, hehheh. Kamera maksoi alkujaan 180€ mutta nyt se oli alennettu 80€ mikä oli mielestäni lähes naurettavan halpa hinta 12 megapixelin kamerasta.

 

(c) camera-catalog.com

Tällaiselle se näyttää. Tykkään, tykkään! Omat rahat riittivät ja äiti osti lahjaksi muistikortin ja kameralaukun. Ainut haitta tässä kamerassa on että akku pitää irrottaa latauksen ajaksi, mutta sekään ei tee paljon :)

Olen viime aikoina ollut halukkaampi julkaisemaan kuvia itsestäni kuin silloin aloituspostin aikaan, mutta päätin silti odottaa vielä. Sitä paitsi en vielä oikein osaa ottaa kunnon kuvia tuolla kameralla, mutta kliseen mukaanhan harjoitus tekee mestarin. Sitä odotellessa saatte nähdä vain asukuvia, olen pahoillani.

Ette ikinä usko paljonko vaivaa teettää saada kaksi kuvaa vierekkäin. Noh, voin kertoa. Ihan hirveästi. Sättäsin noiden kuvien kanssa varmasti vartin. Siis sen jälkeen kun sain ne muokattua ja ladattua palvelimelle. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa farkut 15€, Citymarket ja paita on KappAhlista, hintaa en tiedä koska sain lahjaksi. Oikealla housut veljen vanhat, liivi äidin vanha, pipo niinikään äidin kutoma ja t-paidasta en muista xC Tuo kukallinen paita oli tosi kiva, otin siitä vähän yksityiskohtaisempiakin kuvia. Ja taas tapellaan kuvien kanssa... (//edit: Vaihdoin ulkoasua ja jouduin pienentämään kuvia sorry ;___;//)

No huhhuh. Ainiin, ja värjäsin hiuksetkin tässä viimeviikolla. Samalla vanhalla sävyllä eli Loreal Casting Creme Gloss sävyllä 360, Yön kiiltävä kirsikka. Annoin sen ehkä vaikuttaa liian vähän aikaa, sillä väristä tuli vähän turhan vaalea, mutta mitäpä tuosta, hyvältä näyttää silti. Kirsikoista puheen ollen, olen taas ihan koukussa Coca-Cola Cherryyn. Litkin tuota samaa myrkkyä jo viime keväänä muistaakseni, ja olin harmissani kun en enää yhtäkkiä löytänytkään sitä mistään. Sitten sitä löytyi 0.33 tölkeissä huimaavaan hintaan ja lopulta normipulloissa. Olin onneni kukkuloilla kun silmäni osui kauppareissulla puteliriviin. Ja ah että, kyllä on taas tullut lipitettyä. Kaksi pulloa tällä viikolla. Ei taida olla ihan terveellisimmästä päästä mutta minkäs teet, kun unohdin käydä syömässä tänään ja kaupasta ei löytynytkään mitään varteenotettavaa ruokavaihtoehtoa. Cherryä kurkusta alas ja niin selvittiin kotiin. Tänään olen siis tosiaan syönyt vähän huonosti, kaksi toastia ja pullo Cherryä. Hups. Noh, kohta syödään. Olen kyllä muutenkin syönyt viimeaikoina ihan hassusti. Omituisia ruokia omituisiin aikoihin omistuisissa paikoissa. Niinkuin esimerkiksi viime lauantaina söin kymmeneltä illalla pitsaa teatterin takahuoneen portaikossa. Se oli päivän ensimmäinen lämmin ateriani. Verigreipit ovat olleet viimeisin innostukseni Cherryn lisäksi ja niitä söin aamulla kahdeksalta koulun aulassa. Se oli aamupalani. 

Ah, mutta nyt on lopetettava, lähden äidin kanssa kauppaan kun se sanoo ettei meillä ole kaapissa mitään :D