Sillä olla itsestäänselvyys; mikään ei ole pahempaa

Huhhuh, kun on taas tullut taukoa! Koeviikko on pitänyt ja tulee vielä muutaman päivän pitämään minut kiireisenä ja sen kanssa lomittain on kalenteria täyttänyt veljen lähestyvät valmisujaisjuhlat. Itse kun en ole mikään juhlijaihminen, niin vain kauhistuttaa helatorstaina meidän pienen kodin täyttävä kansainvaellus. Mutta vaikka en ole postannut, olen pitänyt vaistoni kirkkaana ja metsästänyt joitakin uusia juttuja, netin syövereistä tosin, ei minulla ole rahaa shoppailuun juuri nyt. Asukuvat ovat vähän jääneet kun on ollut niin kiire. Kuvaan ehkä huomenna edellisviikkojen asujani jos jossain välissä kyllästyn psykologian lukemiseen! Ja ah, kesäloma tulee ja se tuo mukanaan ensimmäiset kuvat minusta, hehheh. Otan varmaankin joitakin otoksia ensi perjantaina ja kun suvivirsi on lauantaina kajahtanut, tulen kotiin ja laitan nettiin. Vähän pelottaa, mutta toisaalta, eihän minulla vielä ole lukijoitakaan. Ehkä saan niitä muutaman kun oma pärstä alkaa näkyä, ken tietää. Kauhea vaatekriisi kyllä meneillään, niitä valmistujaisia tarkoittaen. Olisi tarkoituksena laittaa vaalea mekko ja siihen päälle vaalean violetin viittasysteemin jonka köyttäisin kasaan vyötäröltä, mutta ne oikein tiedä. Kaiken lisäksi pitäisi raapia kasaan jokin toinen kokonaisuus veljen tiistaista kevätjuhlaa varten. Hän siis valmistuu jo tiistaina, mutta juhlat ovat vasta perjantaina. Ja jollen tahdo vetää jompaa kumpaa edellisistä asuista ylleni omaan lauantaiseen kevätjuhlaani, täytyy sinnekin kehitellä jotakin.

Olen kuitenkin tajunnut, että morissa ei ole kyse vain vaatteista, vaan että se on myös elämäntapa. Pukeutumisessa niin kuin kaikessa muussakin on kyse välittömyydestä, rentoudesta ja luonnonläheisyydestä. Mori ei kaipaa loputtomia vaatekriisejä tai kauhunsekaisia hetkiä kun ei ole mitään päällepantavaa. Hänelle on aika sama vaikka asu ei muiden mielestä sopisi tilanteeseen, kunhan se hänestä itsestään tuntuu hyvälle ja luonnolliselle. Muiden elämänosuuksien kanssa soveltuu sama sääntö: ei väliä vaikka se muista tuntuisi oudolta, kunhan se sinusta tuntuu hyvälle. Esimerkiksi muista on tosi outoa että mp3:seni on täynnä linnunlaulua ja vedensolinaa musiikkiin yhdisteleviä raitoja, mutta minusta se on mukavaa ja rentouttavaa, kun on pala luontoa omassa taskussa. Muista on myös hassua että yhdistän nyörisandaalit ja raitasukkahousut maksihameeseen, kun "eihän ne sukkahousut sieltä mihinkään näy." Hassua on kuulemma myös se, että pidän kännykkää, avaimia ja rahapussia pikkuisessa olkalaukussa ja kannan kaiken muun kangaskasseissa, mutta minulle se on aivan luonnollista.

Nykyisin, kun mori on jo brändi jolla pyritään rahastamaan, sen perusajatus on jäänyt hukkateille: elämän pienet hetket, kauniit teekupit kirpputorilla tai kivijalan välistä puskeva ruoho. Se surettaa minua, koska juuri tuo pienten asioiden arvostaminen ja luonnollisuus sai minut ensiksi kiinnostumaan morista ja samat asiat minua siinä viehättävät niin paljon, että päätin liittyä morityttöjen joukkoon. Siis, jos siellä jossain, bittiavaruuden toisella puolen on joku, joka kiinnostuu morista, tahdon sanoa: Älä unohda sitä kaunista pientä leinikkiä joka kasvaa pihalaatoituksen välistä, vaan ota kamera, lehtiö ja evääksi marmeladivoileipä, istu kukan viereen ja ihastele sitä. Vietä kaunis iltapäivä kirjoitellen runoja lehtiöön, ottamalla kuvia kauniista pienistä asioista ja kun tulee nälkä, syö nauttien voileipä, jonka välissä on pala makeaa. Nauti elämästä. Tutki, ihastele ja rakasta.